Esperantopedia

TilisiYstävätViestitAsetuksetYlläpitopaneeli

Kielioppi

Esperanton 16 kielioppisääntöä selitettyinä

Esperanton kieliopin virallinen ydin: lyhyt, kirjoitettu 1880-luvulla ja yhä voimassa.

Päivitetty: Lukuaika 6 min

Nämä 16 sääntöä ovat teoksen Fundamento de Esperanto kielioppiosa. Fundamento on vuonna 1905 julkaistu kirja, joka määrittelee kielen. Ludwik Lejzer Zamenhof julkaisi säännöt ensimmäisen kerran teoksessa Unua Libro, joka ilmestyi venäjäksi Varsovassa 26. heinäkuuta 1887. Yhdessä ne kattavat päätteet, aikamuodot, pronominit, painon ja muutaman yleisen periaatteen.

Säännöt ovat sitovia mutta eivät täydellisiä. Boulognen julistus (1905) teki Fundamentosta koskemattoman: kukaan ei saa muuttaa sitä, vaikka uusia sanoja ja virallisia päätöksiä voi lisätä.

Virallinen teksti on ranskaksi, englanniksi, saksaksi, venäjäksi ja puolaksi. Esperantonkielisiä käännöksiä on, mutta ne eivät kuulu Fundamentoon.

Ennen sääntöjä: aakkoset

Kielioppi alkaa 28 kirjaimen aakkosista, joissa jokaista kirjainta vastaa yksi äänne ja joihin kuuluvat ĉ, ĝ, ĥ, ĵ, ŝ ja ŭ. Perään tulee kaksi huomautusta: ŭ esiintyy vain vokaalin jäljessä, ja jos painotalossa ei ole aksenttikirjaimia, niiden sijaan voi kirjoittaa ch, gh, hh, jh, sh, u. Kattava opas: esperanton aakkoset.

Sanaluokat (säännöt 1–8)

Sääntö 1: artikkeli

Artikkeleita on yksi, määräinen artikkeli la (englannin ”the”), joka on sama kaikissa suvuissa, luvuissa ja sijoissa. Epämääräistä artikkelia ei ole, joten domo tarkoittaa ”taloa” tai ”erästä taloa”. Sääntö sallii aloittelijan jopa jättää la:n aluksi pois. Lisää: artikkeli la.

Sääntö 2: substantiivit

Substantiivit päättyvät -o:hon, ja monikko saadaan päätteellä -j. Sijoja on vain kaksi: perusmuoto ja akkusatiivi -n. Muut suhteet ilmaistaan prepositioilla: patro – ”isä”, patroj – ”isät”, patron – ”isän” (objektina), de la patro – ”isän”, al la patro – ”isälle”.

Sääntö 3: adjektiivit

Adjektiivit päättyvät -a:han ja ottavat -j:n ja -n:n kuten substantiivit. Vertailuun käytetään sanoja pli – ”enemmän”, plej – ”eniten” ja ol – ”kuin”: pli blanka ol neĝo – ”valkoisempi kuin lumi”. Lisää: substantiivit ja adjektiivit.

Sääntö 4: numeraalit

Perusluvut ovat unu, du, tri, kvar, kvin, ses, sep, ok, naŭ, dek, cent, mil (1–10, 100, 1000). Suuremmat luvut yhdistetään niistä: kvincent tridek tri – 533. Päätteet ja jälkiliitteet muodostavat järjestysluvut (kvara – ”neljäs”), kerrannaiset (-obl-), murtoluvut (-on-) ja ryhmät (-op-), ja po ilmaisee jaon: po kvin – ”viisi kullekin”.

Sääntö 5: pronominit

Persoonapronominit ovat mi, vi, li, ŝi, ĝi, si, ni, ili, oni. Pääte -a tekee omistuspronominin, mia – ”minun”, ja pronominit ottavat -n:n kuten substantiivit: min – ”minut”. Lisää: pronominit.

Sääntö 6: verbit

Verbit eivät muutu persoonan tai luvun mukaan. Työn tekee kuusi päätettä: -i infinitiivi, -as preesens, -is imperfekti, -os futuuri, -us konditionaali, -u käsky tai toive. Kuusi partisiippia (-ant-, -int-, -ont-, -at-, -it-, -ot-) ilmaisee aktiivia ja passiivia.

Passiivi muodostetaan verbistä esti ja passiivipartisiipista, ja tekijä ilmaistaan sanalla de: ŝi estas amata de ĉiuj – ”hän on kaikkien rakastama”. Vuoden 1905 englanninkielinen teksti kutsuu -us-päätettä ”subjunktiiviksi”; nykyään sitä kutsutaan konditionaaliksi. Lisää: verbit.

Sääntö 7: adverbit

Adverbit päättyvät -e:hen, ja niitä verrataan kuten adjektiiveja: mia frato kantas pli bone ol mi – ”veljeni laulaa paremmin kuin minä”.

Sääntö 8: prepositiot

Prepositioiden jäljessä on perusmuoto (nominatiivi): kun la patro – ”isän kanssa”. Järjestelmällinen poikkeus on sääntö 13, jossa paikan prepositiota seuraava -n ilmaisee suuntaa.

Suomenkieliselle tämä on iso muutos: suomi ilmaisee suhteet enimmäkseen sijapäätteillä ja postpositioilla (”talossa”, ”isän kanssa”), esperanto taas erillisillä prepositioilla, ja sijoja on vain kaksi.

Yleiset säännöt (säännöt 9–16)

Sääntö 9: lukeminen

Jokainen sana luetaan täsmälleen niin kuin se kirjoitetaan. Äänettömiä kirjaimia ei ole.

Sääntö 10: paino

Paino on aina toiseksi viimeisellä tavulla: fa-mi-li-o, es-pe-ran-to. Suomen kielessä pääpaino on aina sanan ensimmäisellä tavulla, joten tämä kannattaa opetella tietoisesti.

Sääntö 11: yhdyssanat

Yhdyssanat muodostetaan liittämällä sanat yhteen, pääsana viimeiseksi: vaporŝipo – ”höyrylaiva” (vapor- ”höyry” + ŝip- ”laiva”). Vuoden 1905 teksti merkitsee sanaosat heittomerkeillä oppijoita varten (patr'o), mutta tapa ei ole enää käytössä. Lisää: sananmuodostus.

Sääntö 12: kieltäminen

Yksi kielto lausetta kohti riittää. Jos lauseessa on jo toinen kieltosana, ne jätetään pois: mi neniam vidis – ”en ole koskaan nähnyt”, mi nenion vidis – ”en nähnyt mitään”.

Sääntö 13: suunta

Liikkeen suunta paikkaa kohti ilmaistaan -n-päätteellä: kie? – ”missä?”, kien? – ”mihin?”; tie – ”siellä”, tien – ”sinne”; mi iras Parizon – ”menen Pariisiin”. Nykyään tavallisempi on al Parizo. Lisää: akkusatiivi.

Sääntö 14: prepositio je

Jokaisella prepositiolla on kiinteä merkitys. Kun mikään ei sovi, käytetään sanaa je, jolla ei ole omaa merkitystä: ĝoji je tio – ”iloita siitä”. Prepositiotonta akkusatiivia voi käyttää je:n tilalla: ĝoji tion.

Sääntö 15: vierassanat

Kansainväliset sanat saavat vain esperanton kirjoitusasun, muuten niitä ei muuteta. Lainataan vain kantasana, ja siitä johdetut sanat muodostetaan esperanton päätteillä: teatro – ”teatteri”, teatra – ”teatraalinen”.

Sääntö 16: heittomerkki

Substantiivin päätteen -o ja artikkelin la loppuvokaalin (-a) voi jättää pois ja korvata heittomerkillä: de l' mondo – ”maailman”. Nykyään näin tehdään melkein vain runoudessa ja lauluissa.

Mitä 16 sääntöä jättää pois

Säännöt kirjoitettiin 1880-luvulla, perinteiseen tyyliin ja eurooppalaisesta näkökulmasta. PMEG:n kommentaarin mukaan käsitys, että esperantossa olisi vain 16 sääntöä, on yleinen väärinkäsitys. Asioita, joita säännöt tuskin sivuavat tai joita niissä ei ole:

  • 45 korrelatiivia (kiu, tiu, ĉiu…) sekä etu- ja jälkiliitteiden merkitykset, jotka esiintyvät Fundamenton sanakirjassa ja harjoituksissa;
  • sanajärjestys, kyllä–ei-kysymykset sanalla ĉu ja ke-lauseet (”että”);
  • milloin käytetään refleksiivistä si:tä pronominien li ja ŝi sijaan;
  • akkusatiivi päivämäärissä ja mitoissa (lundon – ”maanantaina”, du horojn – ”kaksi tuntia”);
  • minkä ajan partisiipit ilmaisevat, mistä Esperantoakatemia päätti vuosina 1967 ja 1989;
  • miten jälkiliitteet -ig- ja -iĝ- muuttavat verbin transitiiviseksi tai intransitiiviseksi.

Mistä löytää täydellisen kieliopin

  • PMEG (Plena Manlibro de Esperanta Gramatiko), Bertilo Wennergren: kattavin ilmainen käsikirja, verkossa vuodesta 1995, kirjoitettu esperantoksi. Versio 15.5 on kesäkuulta 2024.
  • Itse Fundamento: sääntöjen lisäksi sen harjoitusosa Ekzercaro ja sanakirja Universala Vortaro näyttävät kieliopin käytössä.
  • Esperantoakatemian päätökset: viralliset tarkennukset, esimerkiksi partisiipeista.

Esimerkkejä lauseissa

  • La libro estas sur la tablo. – ”Kirja on pöydällä.”
  • Mi vidas du katojn. – ”Näen kaksi kissaa.”
  • La bluaj floroj estas tre belaj. – ”Siniset kukat ovat hyvin kauniita.”
  • En la klaso estas dudek tri lernantoj. – ”Luokassa on kaksikymmentäkolme oppilasta.”
  • Ŝi skribis al mi longan leteron. – ”Hän kirjoitti minulle pitkän kirjeen.”
  • Hieraŭ mi laboris, hodiaŭ mi ripozas. – ”Eilen tein töitä, tänään lepään.”
  • Li kuras rapide. – ”Hän juoksee nopeasti.”
  • Ni veturos al la maro per trajno. – ”Matkustamme meren rannalle junalla.”
  • Mia avino havas grandan legomĝardenon. – ”Isoäidilläni on iso vihannespuutarha.”
  • Hodiaŭ neniu venis. – ”Tänään ei tullut kukaan.”
  • La infanoj kuris en la parkon. – ”Lapset juoksivat puistoon.”
  • Mi venos je la tria. – ”Tulen kello kolme.”

Usein kysyttyä

Onko esperantossa todella vain 16 kielioppisääntöä?

Ei. 16 sääntöä on virallinen ydin, mutta ne jättävät pois sanajärjestyksen, korrelatiivit, si:n käytön ja paljon muuta. Täydelliset kieliopit, kuten PMEG, ovat satoja sivuja pitkiä.

Kuka kirjoitti 16 sääntöä, ja milloin?

Esperanton luoja Ludwik Lejzer Zamenhof. Ne ilmestyivät ensimmäisen kerran teoksessa Unua Libro vuonna 1887 ja tulivat osaksi teosta Fundamento de Esperanto vuonna 1905.

Voiko 16 sääntöä muuttaa?

Ei. Boulognen julistuksesta (1905) lähtien Fundamentoa ei saa muuttaa. Esperantoakatemia voi lisätä sanoja ja tehdä päätöksiä, mutta se ei voi kirjoittaa sääntöjä uudelleen.

Onko 16 säännöstä virallista esperantonkielistä versiota?

Ei. Viralliset tekstit ovat ranskaksi, englanniksi, saksaksi, venäjäksi ja puolaksi. Esperantonkielisillä käännöksillä, esimerkiksi PMEG:ssä, ei ole virallista asemaa.

Lähteet

Jos Esperantopedia auttoi sinua, voit tukea sitä.