Esperanton pronominit: mi, vi, li, ŝi, si ja muut

Esperanton persoonapronominit ovat mi – ”minä”, vi – ”sinä, te”, li – ”hän (mies)”, ŝi – ”hän (nainen)”, ĝi – ”se”, ni – ”me”, ili – ”he, ne”, oni – ”joku, ihmiset yleensä” ja refleksiivinen si. Objektin muoto saadaan päätteellä -n (min – ”minut, minua”) ja omistusmuoto päätteellä -a (mia – ”minun”). Muita muotoja ei tarvitse opetella.

Nämä yhdeksän pronominia luetellaan 16 säännön viidennessä säännössä. Kymmenes, ci, esiintyy vain Fundamenton sanakirjassa, eikä sitä käytännössä juuri käytetä.

#Kaikki persoonapronominit

mi + -n = min

Pronomini	Suomeksi	Objekti (-n)	Omistus (-a)
mi	minä	min – minut	mia – minun
vi	sinä, te	vin – sinut, teidät	via – sinun, teidän
li	hän (mies)	lin – hänet	lia – hänen
ŝi	hän (nainen)	ŝin – hänet	ŝia – hänen
ĝi	se	ĝin – sen	ĝia – sen
ni	me	nin – meidät	nia – meidän
ili	he, ne	ilin – heidät, ne	ilia – heidän, niiden
oni	joku, ihmiset yleensä	onin – (harvinainen)	onia – (harvinainen)
si	(refleksiivinen)	sin – itsensä	sia – oma, omansa

• vi on yksikössä ja monikossa, sekä kohteliaana että tuttavallisena muotona. Yksi sana kattaa ”sinä”, ”te” ja kohteliaan ”te”.
• ĝi tarkoittaa esineitä, eläimiä ja pieniä vauvoja.
• ili kattaa mitä tahansa ihmisten tai asioiden ryhmää sukupuolesta riippumatta.
• oni tarkoittaa ihmisiä yleensä: Oni diras, ke… – ”Sanotaan, että…”. Usein se vastaa suomen passiivia: Oni parolas Esperanton tie. – ”Siellä puhutaan esperantoa.” Onin ja onia ovat säännöllisiä muotoja, mutta niitä tarvitaan harvoin.

Objektin muoto noudattaa akkusatiivin sääntöjä: Ŝi amas lin. – ”Hän rakastaa häntä.” Ĉu vi vidis min? – ”Näitkö minut?”

Suomalaiselle on hyvä muistaa, että suomen hän ei erottele sukupuolta, mutta esperantossa li ja ŝi erottelevat. Esperantossa ei myöskään ole omistusliitteitä kuten suomen kirjani: omistus ilmaistaan erillisellä sanalla, mia libro.

#Omistuspronominit taipuvat kuin adjektiivit

Omistuspronominit ovat adjektiiveja, joten ne saavat substantiivilta päätteet -j ja -n:

Omistuspronomini tekee substantiivin jo määrätyksi, joten sitä ei yhdistetä la-artikkeliin substantiivin edessä: mia libro, ei la mia libro. Yksinään la mia tarkoittaa ”minun omani”: Tiu ĉambro estas la mia. – ”Tuo huone on minun.” Lisää artikkelista.

#Si, sin, sia: refleksiivi

Si viittaa takaisin oman lauseensa subjektiin, ja vain silloin, kun subjekti on kolmatta persoonaa: li, ŝi, ĝi, ili, oni tai substantiivi.

Kaksi sääntöä estää useimmat virheet:

1. Vain kolmas persoona. Sanoille mi, vi, ni käytetään niiden omia muotoja: Mi lavas min. – ”Pesen itseni.” Ni amas nian urbon. – ”Rakastamme kaupunkiamme.”
2. Ei koskaan subjektissa. Anna kaj ŝia fratino venis. – ”Anna ja hänen sisarensa tulivat.” Sia on tässä väärin, koska ilmaus on itse subjekti. Sanan kun kanssa se muuttuu oikeaksi: Anna kun sia fratino venis.

#Ci: vanha ”sinä”

Fundamenton sanakirjassa on ci, läheinen yksikön ”sinä”, mutta 16 säännössä sitä ei mainita. PMEG toteaa, ettei ci:tä ole koskaan oikeasti käytetty ja että moni puhuja ei ymmärtäisi sitä. Tavallisessa esperantossa käytetään aina sanaa vi.

#Ri ja sukupuolineutraalit pronominit

Esperantossa ei ole virallista pronominia henkilölle, jonka sukupuoli on tuntematon tai jota ei haluta määritellä. Perinteisesti käytettiin sanaa li, mitä nykyään kritisoidaan yhä useammin seksistisenä. Zamenhof sallii myös ĝi:n henkilölle, jonka sukupuoli on tuntematon, mutta PMEG varoittaa, että aikuisista käytettynä se voi kuulostaa esineellistävältä.

Epävirallinen pronomini ri (rin, ria) tarkoittaa yhtä henkilöä sukupuolesta riippumatta, aivan kuten suomen hän. PMEG pitää sitä epävirallisena ja toteaa, että se on levinnyt melko laajalle, erityisesti nuorten puhujien keskuudessa. Englanninkielisen Wikipedian mukaan se oli suosituin sukupuolineutraali ehdotus vuonna 2019; Esperantoakatemia ei ole hyväksynyt sitä.

• Mia amiko diris, ke ri venos. – ”Ystäväni sanoi, että hän tulee.”

#Pronominit prepositioiden jälkeen

Prepositioiden jälkeen pronominit pysyvät perusmuodossaan: kun mi – ”minun kanssani”, por vi – ”sinun puolestasi, sinulle”, al ŝi – ”hänelle”. Toiminnan vastaanottaja otetaan sanalla al: Donu al mi la libron. – ”Anna minulle kirja.” Lisää prepositioista.

#Esimerkkilauseita

• Mi amas vin. – ”Rakastan sinua.”
• Ni parolis pri vi hieraŭ. – ”Puhuimme sinusta eilen.”
• Ŝi donis al li sian libron. – ”Hän antoi hänelle oman kirjansa.”
• Ŝi donis al li lian libron. – ”Hän antoi hänelle hänen kirjansa.”
• Ili vizitis siajn gepatrojn. – ”He vierailivat vanhempiensa luona.”
• Li lavas sin ĉiumatene. – ”Hän peseytyy joka aamu.”
• La hundo ludas kun sia pilko. – ”Koira leikkii omalla pallollaan.”
• Ĉu tiu ombrelo estas via aŭ mia? – ”Onko tuo sateenvarjo sinun vai minun?”
• Oni diras, ke la vintro estos malvarma. – ”Sanotaan, että talvesta tulee kylmä.”

#Usein kysyttyä

#Miten esperantossa sanotaan ”sinä” kohteliaasti?

Käytä sanaa vi, yhdelle tai usealle henkilölle, kohteliaasti tai tuttavallisesti. Lisäkohteliaisuutta saa nimityksellä, kuten sinjoro – ”herra” tai sinjorino – ”rouva”.

#Mitä eroa on sanoilla sia ja lia?

Sia viittaa takaisin lauseen subjektiin: Li legas sian libron – ”Hän lukee omaa kirjaansa”. Lia tarkoittaa jonkun toisen omaa: Li legas lian libron – ”Hän lukee hänen (toisen miehen) kirjaansa”.

#Onko esperantossa sukupuolineutraalia pronominia?

Ei virallisesti. Epävirallinen ri on käytetyin vaihtoehto; li ja ĝi olivat perinteiset vaihtoehdot henkilölle, jonka sukupuoli on tuntematon.

#Käytetäänkö ci-sanaa esperantossa vielä?

Lähes ei koskaan. Se esiintyy vain Fundamenton sanakirjassa, ja PMEG suosittelee käyttämään aina sanaa vi.

#Miten sanotaan ”minun” tai ”sinun” ilman substantiivia?

Käytä omistuspronominia sanan la kanssa: la mia – ”minun”, la via – ”sinun”. Se taipuu kuin adjektiivi: Viaj ŝuoj estas novaj, la miaj estas malnovaj. – ”Sinun kenkäsi ovat uudet, minun vanhat.”

#Lähteet

• Fundamento de Esperanto, sääntö 5 (englanniksi) – Esperantoakatemia
• PMEG: Personaj pronomoj, Posedaj pronomoj, Dua persono (vi, ci), Tria persono (li, ŝi, ĝi, ri), Si en simplaj frazoj
• Esperanto grammar ja Gender reform in Esperanto – Wikipedia