Zamenhofin lainaukset: esperanton luojan sanat

L. L. Zamenhofin tunnetuimmat sanat ovat peräisin hänen avajaispuheistaan kahdeksassa ensimmäisessä Esperanton maailmankongressissa (1905–1912), hänen vuoden 1913 homaranismo-julistuksestaan ja hänen kirjeistään. Alla on niistä 16 esperantoksi, oma suomennoksemme ja linkki lähteeseen. Jokainen on verrattu sana sanalta Zamenhofin teksteihin, jotka ovat tekijänoikeusvapaita (hän kuoli 1917); […] merkitsee leikkausta. Vuoden 1887 Unua Libro oli venäjänkielinen, joten sen esipuhe siteerataan Zamenhofin omana myöhempänä esperantonkielisenä versiona; kun esperantonkielinen sanamuoto ei ole hänen, sanomme sen. Hänen elämästään kerrotaan sivulla Zamenhof.

#Kieli ja sen tarkoitus

La diferenco de la lingvoj prezentas la esencon de la diferenco kaj reciproka malamikeco de la nacioj […]

– ”Kielten ero on kansojen eron ja keskinäisen vihamielisyyden ydin […]” Unua Libron esipuhe, 1887 (teksti).

Por ke lingvo estu tutmonda, ne sufiĉas nomi ĝin tia.

– ”Jotta kieli olisi maailmanlaajuinen, ei riitä, että sitä kutsuu sellaiseksi.” Ensimmäisen Unua Libron nimiölehden motto, Varsova, 1887. Kirja oli venäjänkielinen (alkuteksti); esperantonkielinen sanamuoto on Adam Zakrzewskin, Universo, 1910 (teksti). Joissakin kokoelmissa on painettu tutmonda-sanan sijasta internacia.

[…] estas plej necesa antaŭ ĉio unu kondiĉo: la ekzistado de klare difinita, neniam tuŝebla kaj neniam ŝanĝebla Fundamento de la lingvo.

– ”[…] kaikkein tärkeintä on ennen kaikkea yksi ehto: selvästi määritellyn, ei koskaan koskettavissa olevan eikä koskaan muutettavissa olevan kielen Fundamenton olemassaolo.” Fundamento de Esperanto -teoksen esipuhe, heinäkuu 1905 (teksti).

#Puolueettomuus ja kansojen tasa-arvo

[…] hodiaŭ inter la gastamaj muroj de Bulonjo-sur-Maro kunvenis ne francoj kun angloj, ne rusoj kun poloj, sed homoj kun homoj.

– ”[…] tänään Boulogne-sur-Merin vieraanvaraisten muurien sisällä ovat kokoontuneet eivät ranskalaiset englantilaisten kanssa, eivät venäläiset puolalaisten kanssa, vaan ihmiset ihmisten kanssa.” Avajaispuhe, ensimmäinen maailmankongressi, elokuu 1905 (teksti). Sama ajatus toistuu Ziko van Dijkin kongressihistorian nimessä Sed homoj kun homoj (UEA, 2005). Katso Esperanton maailmankongressi.

Rompu, rompu la murojn inter la popoloj, donu al ili la eblon libere konatiĝi kaj komunikiĝi sur neŭtrala fundamento […]

– ”Murtakaa, murtakaa kansojen väliset muurit, anna niille mahdollisuus tutustua toisiinsa ja viestiä vapaasti puolueettomalla perustalla […]” Geneve, 1906, sen jälkeen kun hän on kuvannut verilöylyn kotikaupungissaan Białystokissa (teksti).

Sur neŭtrala lingva fundamento, / Komprenante unu la alian, / La popoloj faros en konsento / Unu grandan rondon familian.

– ”Puolueettomalla kielellisellä perustalla, / toisiaan ymmärtäen, / kansat muodostavat sopuisasti / yhden suuren perhepiirin.” Runon La Espero kolmas säe, 1890 (teksti); Zamenhof siteerasi sitä itse Cambridgen puheessaan vuonna 1907. Runo on epävirallinen hymni, katso lippu ja symbolit.

La interna ideo de Esperanto […] estas: sur neŭtrala lingva fundamento forigi la murojn inter la gentoj kaj alkutimigadi la homojn, ke ĉiu el ili vidu en sia proksimulo nur homon kaj fraton.

– ”Esperanton sisäinen ajatus […] on: puolueettomalla kielellisellä perustalla poistaa kansojen väliset muurit ja totuttaa ihmiset näkemään lähimmäisessään vain ihminen ja veli.” Krakova, 1912 (teksti).

[…] forigi unu fojon por ĉiam la ĉefan kaŭzon de la militoj, la barbaran restaĵon el la plej antikva antaŭcivilizacia tempo, la regadon de unuj gentoj super aliaj gentoj.

– ”[…] poistaa kerralla ja ainiaaksi sotien pääsyy, tuo barbaarinen jäänne kaikkein ikiaikaisimmalta esicivilisaatioajalta: toisten kansojen hallitseminen toisten kansojen yli.” Teoksen Post la Granda Milito. Alvoko al la diplomatoj loppu, kirjoitettu vuonna 1915 ensimmäisen maailmansodan aikana (teksti).

#Homaranismo

Zamenhof julkaisi Deklaracio pri Homaranismo -julistuksensa vuonna 1913 ”täysin yksityisenä uskomuksenaan”, erillään esperantosta. Se alkaa sanoin Mi estas homarano – ”Olen homarano”. Lisää sivulla Homaranismo.

Mi estas homo, kaj la tutan homaron mi rigardas kiel unu familion.

– ”Olen ihminen, ja koko ihmiskuntaa pidän yhtenä perheenä.” Kohta I (teksti).

Mi vidas en ĉiu homo nur homon, kaj mi taksas ĉiun homon nur laŭ lia persona valoro kaj agoj.

– ”Näen jokaisessa ihmisessä vain ihmisen, ja arvioin jokaisen ihmisen vain hänen henkilökohtaisen arvonsa ja tekojensa mukaan.” Kohta II (sama teksti).

#Hänestä itsestään ja hänen roolistaan

Lingvo Internacia kiel ĉiu nacia estas komuna propraĵo; la aŭtoro forlasas por ĉiam ĉiujn personajn rajtojn al ĝi.

– ”Kansainvälinen kieli on, kuten jokainen kansalliskieli, yhteistä omaisuutta; tekijä luopuu ainiaaksi kaikista henkilökohtaisista oikeuksistaan siihen.” Huomautus Unua Libron sivulla 2 (1887), venäjäksi (alkuteksti); esperantonkielinen sanamuoto on Johannes Dietterlen (teksti).

Mi ne volas esti kreinto de l’ lingvo, mi volas nur esti iniciatoro.

– ”En halua olla kielen luoja, haluan olla vain sen aloittaja.” Dua Libro (Toinen kirja) -teoksen esipuhe, 1888 (teksti).

Memoru, ke Esperanto estas nenies propraĵo, ke la esperantistoj havas plenan rajton fari kun ĝi ĉion, kion ili volas, se ili nur faros ĝin singarde, lojale kaj interkonsente.

– ”Muistakaa, ettei esperanto ole kenenkään omaisuutta, että esperantisteilla on täysi oikeus tehdä sillä mitä tahansa haluavat, kunhan he vain tekevät sen huolellisesti, lojaalisti ja yhteisymmärryksessä.” Dresden, elokuu 1908 (teksti).

Nomu min per mia nomo, nomu min fondinto de la lingvo, aŭ kiel vi volas, sed mi petas vin, ne nomu min plu „majstro“ […]

– ”Kutsukaa minua nimelläni, kutsukaa minua kielen perustajaksi tai miksi haluatte, mutta pyydän teitä, älkää kutsuko minua enää ’mestariksi’ […]” Krakova, elokuu 1912, 25-vuotisjuhla (teksti).

#Kahdeksan kongressipuhetta, 1905–1912

Zamenhof avasi kunkin kahdeksan ensimmäisen kongressin. Originala Verkaron osassa IV ovat kaikki kahdeksan ja yhdeksän muuta puhetta.

#Kirjeet

Oni edukadis min kiel idealiston; oni min instruis, ke ĉiuj homoj estas fratoj, kaj dume sur la strato kaj sur la korto, ĉio ĉe ĉiu paŝo igis min senti, ke homoj ne ekzistas: ekzistas sole rusoj, poloj, germanoj, hebreoj k.t.p.

– ”Minut kasvatettiin idealistiksi; minulle opetettiin, että kaikki ihmiset ovat veljiä, ja samaan aikaan kadulla ja pihalla kaikki sai minut joka askeleella tuntemaan, ettei ihmisiä ole olemassa: on vain venäläisiä, puolalaisia, saksalaisia, juutalaisia ja niin edelleen.” Kirje N. Borovkolle, 1890-luku, painettu 1896; esperanto on V. Gernetin käännös venäjästä (teksti).

Se mi ne estus hebreo el la ghetto, la ideo pri la unuigo de la homaro aŭ tute ne venus al mi en la kapon, aŭ ĝi neniam tenus min tiel obstine en la daŭro de mia tuta vivo.

– ”Jos en olisi juutalainen ghetosta, ajatus ihmiskunnan yhdistämisestä joko ei olisi lainkaan tullut mieleeni tai se ei olisi koskaan pitänyt minua niin itsepintaisesti otteessaan koko elämäni ajan.” Yksityinen kirje Alfred Michaux'lle, 21. helmikuuta 1905 (teksti). Jälkikirjoituksessa hän pyytää Michaux'ta kertomaan, että kutsuu itseään nimellä Ruslanda hebreo, ”venäläinen juutalainen”.

#Usein hänelle liitettyjä, mutta hänen teksteistään löytymättömiä

Vikicitaro luettelee nämä Zamenhofin nimellä ilman lähdetekstiä. Etsimme vuoden 1929 Originala Verkaro -teoksesta (140 kirjettä mukaan lukien), Fundamenta Krestomatiosta, Dua Libro -teoksesta ja Vikifontaron koko tekstistä emmekä löytäneet kumpaakaan sanamuotoa:

• Kiam la popoloj povos interkompreniĝi, ili ĉesos malami unu la alian. – ”Kun kansat voivat ymmärtää toisiaan, ne lakkaavat vihaamasta toisiaan.” Zamenhof itse torjui tämän yksinkertaisen näkemyksen (katso alla).
• Mi forĝis, kiel forĝisto aŭ seruristo, la ŝlosilon de l’mondo. – ”Takoin, kuten seppä tai lukkoseppä, maailman avaimen.” Lähin teksti on Borovkon kirje, jossa hän suunnittelee kielen ”avaimeksi” (ŝlosilo), jonka avulla lukija, joka ei ole koskaan oppinut sitä, ymmärtää kirjeen.

#Usein kysyttyä

#Mikä on Zamenhofin tunnetuin lainaus?

Luultavasti Boulogne-sur-Merin rivi vuodelta 1905: eivät ranskalaiset englantilaisten kanssa, eivät venäläiset puolalaisten kanssa, ”vaan ihmiset ihmisten kanssa” (sed homoj kun homoj).

#Mitä Zamenhof tarkoitti esperanton ”sisäisellä ajatuksella”?

Viimeisessä virallisessa kongressipuheessaan (Krakova, 1912) hän määritteli sen kansojen välisten muurien poistamiseksi puolueettomalla kielellisellä perustalla, jotta jokainen näkee lähimmäisessään vain ihmisen ja veljen. Hän sanoi, ettei se sido yhtäkään yksittäistä esperantistia.

#Uskoiko Zamenhof yhteisen kielen lopettavan vihan?

Ei. Genevessä vuonna 1906 hän sanoi: ”emme usko, että puolueeton perusta tekee ihmisistä enkeleitä” (ni ne kredas, ke neŭtrala fundamento faros el la homoj anĝelojn, teksti). Vuonna 1915 hän kirjoitti, että vapaista ja tasa-arvoisista ihmisistä on helppo tehdä veljiä, mutta se on mahdotonta, kun jotkut pitävät itseään toisten oikeutettuina isäntinä (Post la Granda Milito, teksti).

#Lähteet

• L. L. Zamenhof, Originala Verkaro, toim. Johannes Dietterle, 1929, Vikifontarossa: esipuheet (osa I), artikkelit ja homaranismo-tekstit (III), puheet (IV), kirjeet (V), runot (VI)
• Fundamenta Krestomatio ja Dua Libro de l' Lingvo Internacia, Project Gutenberg
• Adam Zakrzewski, Historiaj detaloj, Universo 1910 (nimiölehden motto); Д-ръ Эсперанто, Международный языкъ, 1887, nimiölehti ja sivu 2, venäjänkielinen Wikisource
• Zamenhof, kirje Alfred Michaux'lle, 21. helmikuuta 1905, Vikifontaro, teoksesta A. Korĵenkov, Homarano, 2011
• A. Korĵenkov, Zamenhof: The Life, Works and Ideas of the Author of Esperanto, Esperantic Studies Foundation, 2009 (puheiden teemat)
• Vikipedio, Universala Kongreso de Esperanto (Ziko van Dijk, Sed homoj kun homoj, UEA 2005); Vikicitaro, Ludoviko Lazaro Zamenhof