Homaranismo: Zamenhofin aate puolueettomasta humanismista

Homaranismo (englanniksi Humanitism) on L. L. Zamenhofin filosofia tasa-arvoisista kansoista, puolueettomasta kielestä ja yhdestä yhteisestä säännöstä: kohtele muita niin kuin toivot itseäsi kohdeltavan. Se kasvoi Hilelismosta (”hillelismi”), joka julkaistiin vuonna 1901 salanimellä Homo sum, ja sai nimensä 1906. Zamenhof kutsui sitä koko elämänsä päämääräksi, mutta piti sen erillään esperantosta, eikä esperantoliike, joka on ollut puolueeton Boulognen julistuksesta (1905) lähtien, koskaan ottanut sitä omakseen. Mitään liikettä ei syntynyt, eikä sitä varten suunniteltu kongressi koskaan pidetty.

#Mitä homaranismo tarkoittaa?

Sana rakentuu osista hom·ar·an·ism·o: homaro ”ihmiskunta”, -an- ”jäsen”, -ism- ”oppi” – katso liitteet. Homarano on ihmiskunnan jäsen ja Zamenhofin merkityksessä opin kannattaja. Reta Vortaro kutsuu homaranismoa Zamenhofin hankkeeksi puolueettomaksi uskonnoksi, joka jatkoi Hilelismoa.

#Mistä homaranismo sai alkunsa?

Vuonna 1901 Zamenhof julkaisi venäjänkielisen kirjan Hilelismo (”Hillelismi: hanke juutalaiskysymyksen ratkaisemiseksi”), jonka allekirjoituksena oli Homo sum, latinaa ja ”minä olen ihminen”. Hillel oli kuningas Herodeksen ajan viisas, joka tiivisti lain näin: älä tee toisille sitä, mikä on sinulle vastenmielistä. Elämäkertakirjoittaja Aleksander Korĵenkovin mukaan Zamenhof ehdotti pientä juutalaista yhteisöä, jolla olisi puhdistettu, etnisistä säännöistä vapaa uskonto ja jossa esperantoa käytettäisiin opetuksessa ja jumalanpalveluksessa. Venäjän juutalaiset eivät innostuneet siitä juuri lainkaan.

Ensimmäinen esperanton maailmankongressi muutti hänen suunnitelmansa. Elokuussa 1905 688 ihmisen joukko noin 20 maasta puhui viikon ajan pelkkää esperantoa, ja Zamenhof päätteli, että ajatus voisi toimia kaikille. Levottomuudet Venäjällä saivat hänet sitten julkaisemaan ennen seuraavaa kongressia.

Zamenhof huomasi, että Hilelismo kuulosti liian juutalaiselta ja sen esipuhe oli liian sidottu Venäjään. Vuoden 1906 vihkonen sanoo hillelismin koskeneen yhtä ryhmää, kun taas homaranismo koski kaikkia kansoja ja uskontoja, ja määrittelee sen näin: celado al pura homeco kaj al absoluta intergenta justeco kaj egaleco – ”pyrkimys puhtaaseen ihmisyyteen sekä ehdottomaan oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon kansojen kesken”.

#Mitkä ovat homaranismon pääperiaatteet?

Täydellisin lyhyt esitys on vuoden 1913 Deklaracio pri Homaranismo, johon liittyi vastauslomake lukijoille, jotka halusivat tulla merkityiksi homaranoj-listalle. Tiivistettynä:

Kaksi lausetta sisältää ytimen. Mi estas homo, kaj la tutan homaron mi rigardas kiel unu familion. – ”Minä olen ihminen, ja pidän koko ihmiskuntaa yhtenä perheenä.” Sekä: Mi vidas en ĉiu homo nur homon. – ”Näen jokaisessa ihmisessä vain ihmisen.”

Vuoden 1906 teksti oli pidempi: kaksitoista kohtaa, ”homaranistisia temppeleitä”, joissa eri uskontojen edustajat kokoontuisivat, nimiä kuten Peterburgio Venäjälle, ja esperanto mainittiin puolueettomana kielenä. Vuonna 1913 Zamenhof jätti temppelit ja maiden nimiluettelon pois, lisäsi vapaa-ajattelijoiden yhteisöt (liberkredaj, jotka eivät usko mihinkään olemassa olevaan ilmoitususkontoon) eikä enää maininnut esperantoa nimeltä.

#Oliko homaranismo sama asia kuin esperanto?

Ei, ja Zamenhof vaati eron säilyttämistä. Boulognen julistus, joka hyväksyttiin 9. elokuuta 1905, sanoo: Ĉiu alia ideo aŭ espero, kiun tiu aŭ alia esperantisto ligas kun la Esperantismo, estos lia afero pure privata. – ”Kaikki muut ajatukset ja toiveet, jotka tämä tai tuo esperantisti liittää esperantismiin, ovat hänen puhtaasti yksityinen asiansa.” Kielen luojan omat mielipiteet eivät sido ketään; sitoo vain Fundamento. Hän oli jo luopunut kaikista henkilökohtaisista oikeuksistaan kieleen vuoden 1887 Unua Libro -kirjassa (Ensimmäinen kirja).

Hänen vuoden 1913 esipuheensa toistaa tämän. Esperanto merkitsee täyttä puolueettomuutta, ja sen ”sisäinen idea” on vain epämääräinen veljeyden tunne, kun taas homaranismo on täsmällinen poliittinen ja uskonnollinen ohjelma, mian kredon pure privatan – ”minun puhtaasti yksityinen uskoni”. Hän ennakoi, että esperanton viholliset käyttäisivät sitä aseena.

#Miten esperantistit suhtautuivat siihen?

Huonosti. Korĵenkovin mukaan ei-juutalaiset eivät pitäneet talmudilaisesta nimestä, ateistien mielestä teksti oli liian uskonnollinen, uskovien mielestä harhaoppinen, ja luokkataisteluun uppoutuneiden mielestä poliittisesti väärä. Louis de Beaufront hyökkäsi sitä vastaan lehdessä L'Espérantiste. Zamenhof vastasi erään papin kritiikkiin kirjoittamalla, etteivät homaranistit halunneet uutta uskontoa vaan ainoastaan sillan olemassa olevien välille.

Kaksi läheistä ranskalaista kannattajaa, Émile Javal ja Hippolyte Sebert, neuvoivat häntä piilottamaan kirjoittajuutensa ja suostuttelivat hänet ennen Geneven kongressia 1906 poistamaan puheestaan kohdan, joka sitoi ”sisäisen idean” homaranismoon (Korĵenkov). Jonkin aikaa hän puhui vain ”sisäisestä ideasta”.

#Mikä oli kongressi, jota Zamenhof suunnitteli?

Hän halusi kokouksen puolueettomasta ihmisyysuskonnosta niille, jotka olivat jättäneet perityn uskontonsa, ensin kymmenennen maailmankongressin yhteyteen Pariisissa elokuussa 1914. Pariisilaiset järjestäjät pelkäsivät ranskalaista nationalistista lehdistöä ja kieltäytyivät. Sitten sota peruutti Pariisin kongressin.

Syyskuun 9. päivänä 1914 hän pyysi sveitsiläistä esperantistia Friedrich Uhlmannia järjestämään kongressin Sveitsiin vuonna 1915 kaikille, jotka pyrkivät ihmiskunnan yhteyteen (Korĵenkov). Edmond Privatin mukaan pienempää valmistelukokousta koskevassa kiertokirjeessä mainittiin joulukuu 1916, sitten elokuu 1917 ja lopulta ”sodan päättymisen jälkeen”. Mitään ei toteutunut; Zamenhof kuoli 14. huhtikuuta 1917.

#Mitä homaranismolle tapahtui Zamenhofin jälkeen?

Siitä ei tullut liikettä. Harvat lukijat allekirjoittivat jäsenlomakkeen, Privat toteaa; esperantonkielisen Wikipedian mukaan monet pasifistit suhtautuivat siihen myötämielisesti. Hänen nuorin lapsensa Lidia Zamenhof (1904–1942) edisti homaranismoa esperanton rinnalla ja noin vuodesta 1925 baháʼí-uskoa; hänen kohtalostaan kerrotaan sivulla Zamenhof. Historioitsijat tutkivat oppia yhä, etenkin Korĵenkov (Homarano, 2009) ja Christer Kiselman. Muut esperanton ja uskon yhteydet, kuten esperanto ja spiritismi Brasiliassa, kehittyivät itsenäisesti.

#Miksi homaranismoa kritisoidaan?

• Liikaa kieltä ja uskontoa. Korĵenkovin mukaan monikielisessä Venäjällä kasvanut Zamenhof ohitti sen, että Länsi-Eurooppa oli suurelta osin yksikielinen, ja punnitsi tuskin lainkaan poliittisia, taloudellisia ja psykologisia tekijöitä.
• Luokka. Ernest Drezen (1929) väitti marxilaisesta näkökulmasta, että oppi ohitti luokkaristiriidan; sanat ”tai yhteiskuntaluokan” lisättiin tekstiin vasta 1913.
• Epäkäytännölliset yksityiskohdat. Privatin mukaan Zamenhof itse luopui uudelleen nimetyistä maista käyttökelvottomina.
• Jännite tavoitteissa. Vuonna 1910 kirjoittamassaan, vuoden 1911 Universal Races Congressille tarkoitetussa esitelmässä Zamenhof väitti, että kansojen välinen viha katoaisi vasta, kun ihmiskunnalla olisi yksi yhteinen kieli ja yksi yhteinen uskonto, kun taas kansat säilyttäisivät omansa kotona. Kiselman lukee hänen epäilyksensä ristiriitana juutalaisten pelastamisen ja ihmiskunnan yhdistämisen välillä.
• Vaara esperantolle. Javal ja Sebert pelkäsivät liikkeen hajoamista. Kielen omaa kritiikkiä käsitellään sivulla esperanton kritiikki, laajempaa tarinaa sivulla esperanton historia.

#Usein kysyttyä

#Mitä homaranismo on?

Zamenhofin eettinen ja uskonnollinen filosofia ihmiskunnan ykseydestä: kaikki kansat ovat tasa-arvoisia, ihmisiä arvioidaan tekojensa mukaan ja yhteisöjen välillä käytetään puolueetonta kieltä. Se kehittyi Hilelismosta (1901) vuosina 1906–1917.

#Onko homaranismo uskonto?

Zamenhof kutsui sitä poliittiseksi ja uskonnolliseksi ohjelmaksi ja Reta Vortaro hankkeeksi puolueettomaksi uskonnoksi. Hän kielsi haluavansa korvata olemassa olevat uskonnot: ihmisten tuli säilyttää omansa ja lisätä siihen puolueeton etiikka.

#Onko homaranismo sama asia kuin esperanton ”sisäinen idea”?

Ei. ”Sisäinen idea” on epämääräinen veljeyden toive, jonka monet esperantistit tuntevat. Vuonna 1913 Zamenhof kirjoitti, että homaranismo on täsmällinen, yksityinen ohjelma eikä osa esperantoa.

#Pidettiinkö vuoden 1915 kongressi?

Ei. Zamenhof pyysi sitä syyskuussa 1914, mutta sota teki sen mahdottomaksi. Myöhemmät suunnitelmat siirtyivät vuoteen 1916 ja 1917, ja hän kuoli huhtikuussa 1917.

#Onko nykyään homaranisteja?

Nykyään ei ole järjestäytynyttä liikettä, vaikka Zamenhofin aiheesta kirjoittamia tekstejä tutkitaan yhä.

#Lähteet

• A. Korĵenkov, Zamenhof: The Life, Works and Ideas of the Author of Esperanto, Esperantic Studies Foundation, 2009 (luvut XIII–XVI)
• Edmond Privat, Vivo de Zamenhof, Vikifontaro
• L. L. Zamenhof, Deklaracio pri Homaranismo (Madrid, 1913; vapaa), Vikifontaro
• J. Dietterle (toim.), Originala Verkaro de L. L. Zamenhof (1929), osa III ”Hilelismo-Homaranismo”, Vikifontaro
• Enciklopedio de Esperanto (1934), Zamenhof-artikkeli
• Akademio de Esperanto, Deklaracio pri la Esenco de la Esperantismo (9. elokuuta 1905)
• Ernest Drezen, Zamenhof (1929), luku ”Homaranismo”
• Vikipedio, Homaranismo, Hilelismo, Lidia Zamenhof ja Ludoviko Lazaro Zamenhof; Wikipedia, Homaranismo, Declaration of Boulogne ja Lidia Zamenhof; Wikipedia (pl), Homaranizm ja Ludwik Zamenhof
• Reta Vortaro, hom-, Hilel- ja kred-
• Stuart Schoffman, The Great Family Circle, Jewish Review of Books, 2017 (arvio Esther Schorin teoksesta Bridge of Words)