Esperanton kirjallisuus: alkuperäisteokset ja käännökset

Esperantokirjallisuus on kokonaisuus kirjoja, jotka on kirjoitettu esperantolla tai käännetty esperantoksi vuodesta 1887 lähtien. Siihen kuuluu alkuperäistä runoutta, romaaneja ja näytelmiä – tekijöinä muun muassa Kálmán Kalocsay, Julio Baghy ja William Auld – sekä maailmankirjallisuuden klassikoiden käännöksiä Hamletista (1894) ja Raamatusta (1926) teokseen Sormusten herra (1995–97). Arviot nimekkeiden kokonaismäärästä vaihtelevat noin 10 000:sta yli 25 000:een; täydellistä laskentaa ei ole.

Kirjallisuudella oli merkitystä alusta asti. Zamenhof käänsi itse näytelmiä ja kertomuksia todistaakseen, että kieli kykenee kantamaan vakavaa taidetta eikä pelkästään kirjeitä ja fraasikirjoja.

#Miten esperantokirjallisuus sai alkunsa?

Zamenhof oli ensimmäinen merkittävä kirjailija. Sekä ennen kielen julkaisemista vuonna 1887 että sen jälkeen hän käänsi paljon testatakseen ja rikastaakseen sitä. Hänen Hamleto (Shakespearen Hamlet) ilmestyi 1894. Vuonna 1903 hän kokosi Fundamenta Krestomatio -antologian mallitekstejä; sen julkaisi Hachette Pariisissa, ja siitä tuli vuosikymmeniksi tyylillinen esikuva.

Varhaisiin kääntäjiin kuului Antoni Grabowski, jonka esperantoversio Adam Mickiewiczin puolalaisesta eepoksesta Pan Tadeusz (Sinjoro Tadeo) ilmestyi Varsovassa 1918. Zamenhof kirjoitti myös runon La Espero, josta tuli liikkeen hymni – katso lippu ja symbolit.

#Mikä oli Budapestin koulukunta?

Maailmansotien välillä Budapestista tuli esperantokirjallisuuden keskus. Lehti Literatura Mondo (”Kirjallinen maailma”) ilmestyi kolmessa jaksossa – 1922–27, 1931–38 ja 1947–49 – ja sen toimittajat asettivat uusia mittapuita runoudelle ja proosalle.

Baghyn ehdotus, että Zamenhofin syntymäpäivänä juhlittaisiin myös kirjoja, elää Zamenhofin päivänä ja esperantokirjan päivänä 15. joulukuuta.

#Mikä oli skotlantilainen koulukunta?

Vuoden 1945 jälkeen Britanniassa nousi uusi runoilijasukupolvi. Vuonna 1952 neljä heistä – William Auld, John Dinwoodie, John Francis ja Reto Rossetti – julkaisi yhteiskokoelman Kvaropo (”Kvartetti”) espanjalaisen Stafeto-kustantamon kautta. Kriitikot kutsuvat heitä ”skotlantilaiseksi koulukunnaksi”.

William Auldia (1924–2006) pidetään laajalti tärkeimpänä esperantorunoilijana. Hänen pitkä runonsa La infana raso (”Lapsirotu”, 1956) on kiertokulku ihmiskunnan historiasta ja tulevaisuudesta, ja myöhemmin hän käänsi Sormusten herran. Marjorie Boulton (1924–2017), englantilainen runoilija ja tutkija, julkaisi teoksen Kontralte (1955) sekä Zamenhofin elämäkerran.

#Onko esperantokirjailijaa ehdotettu Nobel-palkinnon saajaksi?

On, ehdottavien järjestöjen mukaan. Esperanto-PEN-keskus ja esperantokirjailijoiden yhdistys (EVA) kertoivat ehdottaneensa William Auldia kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajaksi vuodesta 1999 hänen kuolemaansa 2006 asti; muistokirjoitukset mainitsevat vuodet 1999, 2004 ja 2006. Hänen jälkeensä Baldur Ragnarsson (Islanti) esitettiin 2007 ja Marjorie Boulton vuodesta 2008 kuolemaansa 2017 asti.

Näitä väitteitä ei vielä voi tarkistaa riippumattomasti: Nobel-säätiö pitää ehdokkaat salassa 50 vuotta. Mikään esperantokirjailija ei ole voittanut.

Esperanto-PEN-keskus perustettiin 1991 ja hyväksyttiin PEN Internationalin jäseneksi 10. syyskuuta 1993 PEN-kongressissa Santiago de Compostelassa – esperanton muodollinen tunnustaminen kirjalliseksi kieleksi.

#Mitkä nykyesperantokirjat ovat tunnetuimpia?

Laajan yleiskatsauksen englanniksi tarjoaa vakiohakuteos, Geoffrey Suttonin Concise Encyclopedia of the Original Literature of Esperanto (Mondial, 2008, 740 sivua).

#Mitä suuria kirjoja on käännetty esperantoksi?

Käännöksillä on kaksi tarkoitusta: ne antavat lukijoille pääsyn maailmankirjallisuuteen yhdellä yhteisellä kielellä ja testaavat, mitä kieli kykenee ilmaisemaan.

Zamenhof sai Vanhan testamentin käännöksen valmiiksi 1915, kaksi vuotta ennen kuolemaansa; täydellinen ”Lontoon Raamattu”, jossa se yhdistettiin toimikunnan Uuteen testamenttiin, ilmestyi 1926.

#Ketkä julkaisevat esperantokirjoja nykyään?

Esperantokustantaminen on pientä ja kansainvälistä. Merkittäviä kustantajia ja aikakauslehtiä ovat:

• Stafeto (La Laguna, Espanja) – Juan Régulo Pérezin johtama vuosina 1952–1975; julkaisi 93 kirjaa, muun muassa Auldin ja Boultonin runoutta.
• Flandra Esperanto-Ligo (Antwerpen) – kirjoja ja uutislehti Monato, joka on ilmestynyt vuodesta 1980.
• Sezonoj (Kaliningrad) – kaunokirjallisuutta, Tolkienia ja lehti La Ondo de Esperanto.
• Mondial (New York) – romaaneja, Suttonin hakuteos ja kirjallisuuslehti Beletra Almanako (vuodesta 2007).
• Fonto (Brasilia) – Gerda malaperis! ja Dondin Jumalainen näytelmä.
• Esperanton maailmanliitto (UEA) – kuukausilehti Esperanto, joka on ilmestynyt vuodesta 1905, sekä laaja kirjaluettelo. Katso esperantojärjestöt.

#Kuinka monta kirjaa esperantolla on?

Luotettavaa laskentaa ei ole. Julkaistut arviot vaihtelevat paljon:

• Noin 10 000 nimekettä vuoteen 2000 mennessä (EBSCOn tutkimuskatsaus).
• Yli 25 000 kirjaa, usein toistettu mutta lähteetön luku.
• Toukokuussa 2023 UEA:n Hector Hodler -kirjasto siirrettiin Puolan kansalliskirjastolle, joka kuvasi sitä lähes 30 000 kirjan, aikakauslehtien vuosikertojen sekä valokuva- ja äänitelaatikoiden kokonaisuudeksi – sekoitettu nimikemäärä, ei pelkästään kirjoja.
• Itävallan kansalliskirjaston suunniteltujen kielten osasto, joka perustettiin 1927 Esperantomuseona, säilyttää noin 45 000 painettua nidettä ja 4 500 aikakauslehtinimekettä, ja se dokumentoi noin 500 suunniteltua kieltä esperanto mukaan lukien.

Varovainen yhteenveto: esperantolla on julkaistu kymmeniä tuhansia nimekkeitä, joista muutama tuhat on alkuperäisiä kirjallisia teoksia.

#Usein kysyttyä

#Onko esperantolla alkuperäiskirjallisuutta?

On. 1890-luvulta lähtien kirjailijat ovat julkaisseet alkuperäistä runoutta, romaaneja, novelleja ja näytelmiä. Merkittäviä kirjailijoita ovat Kálmán Kalocsay, Julio Baghy, William Auld, Marjorie Boulton ja Trevor Steele.

#Kuka on tunnetuin esperantokirjailija?

Useimmin mainitaan skotlantilainen runoilija William Auld (1924–2006) teoksesta La infana raso (1956) ja kerrotuista Nobel-ehdokkuuksistaan. Romaanikirjailijoista Julio Baghyn ja István Nemeren teoksia luetaan laajalti.

#Onko Raamattu käännetty esperantoksi?

On. Uusi testamentti julkaistiin 1912 ja koko Raamattu Zamenhofin Vanhan testamentin käännöksen kanssa 1926.

#Onko Sormusten herra saatavilla esperantoksi?

On. William Auldin käännös La Mastro de l' Ringoj julkaistiin 1995–97, ja toinen painos ilmestyi 2007.

#Mikä on hyvä ensimmäinen esperantokirja?

Claude Pironin Gerda malaperis! (1983) on kirjoitettu oppijoille: jokainen luku tuo uutta sanastoa ja kielioppia salapoliisitarinan sisällä. Sitä käytetään laajalti kursseilla ja se on myynnissä painettuna. Kirjoista, joita voi lukea laillisesti ilmaiseksi, katso lukulistamme.

#Lähteet

• Wikipedia, Kálmán Kalocsay, Julio Baghy, William Auld, Marjorie Boulton, Baldur Ragnarsson, Trevor Steele, Jan Fethke
• Vikipedio, Literatura Mondo, Kvaropo, Stafeto, Gerda malaperis!
• Wikipedia, Esperanto PEN Centre ja Vikipedio, Esperanta PEN-Centro
• Index.hr, "Esperantski pisci za Nobelovu nagradu nominirali Williama Aulda", 4. helmikuuta 2003
• Wikipedia, Bible translations into Esperanto ja Translations of The Lord of the Rings
• Project Gutenberg, Fundamenta Krestomatio ja Hamleto
• Itävallan kansalliskirjasto, Department of Planned Languages
• Lustro Biblioteki, UEA library transferred to the National Library of Poland, toukokuu 2023
• EBSCO Research Starters, Esperanto
• Geoffrey Sutton, Concise Encyclopedia of the Original Literature of Esperanto, Mondial, 2008