Esperanton interjektiot: ho, ve, hura, nu ja äänisanat

Esperantossa on yhdeksän virallista interjektiota: adiaŭ, bis, fi, ha, he, ho, hura, nu ja ve. Interjektio on lyhyt sana, joka ilmaisee tunnetta tai kiinnittää huomion. Se on tavallisen kieliopin ulkopuolella: sillä ei ole päätettä, se ei saa sijamuotoa eikä se ole vuorovaikutuksessa lauseen muiden sanojen kanssa, mutta se muodostaa usein kokonaisen ilmauksen yksinään (PMEG). Kaikki muut – aha, hej, oj, hm sekä eläin- ja äänisanat – ovat epävirallisia, ja PMEG toteaa, että puhujat saavat luoda tällaisia sanoja vapaasti.

Tervehdykset kuten Saluton! ja Dankon! näyttävät samanlaisilta mutta eivät ole interjektioita; ne ovat akkusatiivissa olevia substantiiveja, kuten alempana selitetään.

#Yhdeksän virallista interjektiota

Kuusi oli jo vuoden 1905 Fundamentossa (Universala Vortarossa tai Ekzercarossa). Kolme lisäsi myöhemmin Kielikomitea ja Esperantoakatemia: he (1909), hura (1921) ja bis (1929).

Sanojen fi, ha, ho ja nu esimerkit ovat Zamenhofin Ekzercarosta (§ 26). Asema ja vuodet noudattavat Akatemian Akademia Vortaroa.

#Nu: yleiskäyttöinen sana

Nu ilmoittaa, että perässä tulee jotain huomionarvoista. PMEG luettelee monia käyttötapoja, esimerkiksi:

• kärsimättömyys: Nu, iru pli rapide! – ”No, mene nopeammin!”
• suostumus: Nu, bone, mi venos. – ”No hyvä, tulen.”
• epäröinti: Nu... mi ne scias. – ”No... en tiedä.”
• alistuminen: Nu, tia estas la vivo. – ”No, sellaista elämä on.”
• lohdutus: Nu, nu, ĉio estos bone. – ”No, no, kaikki järjestyy.”

ReVo lisää, että nu voi olla myös konjunktio; perässä oleva ”!” tai ”...” osoittaa interjektion.

#Ho, ha, he ja ve

Ho on yleisin. Se on tavallinen puhuttelun edellä (ho, Dio!) ja yhdistelmissä kuten ho ve ja he ho. Ha on lähempänä ihmettelyä; kaksinkertaisena ha ha jäljittelee naurua. He kiinnittää jonkun huomion. Ve ilmaisee surua ja voi olla varoitus: Ve al vi, se vi tion faros! – ”Voi sinua, jos teet sen!”

#Adiaŭ ja bis käytännössä

PMEG huomauttaa, että sanaa adiaŭ käytetään käytännössä vähän. Yleensä sanotaan ĝis (la) revido! tai ĝis!, jotka odottavat uutta tapaamista; katso tervehdykset. Suomen näkemiin vastaa sanontaa ĝis revido, kun taas hyvästi on lähempänä sanaa adiaŭ. Bis rajoittuu taiteen ja musiikin piiriin ja on myös harvinainen; puhujat sanovat useammin pli, plian tai denove.

#Epäviralliset interjektiot

PMEG luettelee yli neljäkymmentä esimerkkiä ja lisää, että muodot ja merkitykset vaihtelevat puhujan ja tilanteen mukaan, joten selityksiä ei pidä ottaa liian tarkasti. Epävirallinen ei tarkoita väärää: nämä sanat ovat normaaleja puheessa ja kirjoituksessa.

Aŭ ”aij” kirjoitetaan samoin kuin konjunktio aŭ ”tai”; asiayhteys erottaa ne. Hej ei ole PMEG:n luettelossa tervehdys: suomen tervehdys hei on esperantoksi Saluton!, ei hej, vaikka sanat näyttävät samalta.

#Äänisanat ja eläinten äänet

Äänisanat (onomatopoeettiset sanat) ovat kielen vapain osa. PMEG sanoo, ettei kielioppisääntöjä sovelleta niihin, ja ne voivat rikkoa tavallisia äänneperiaatteita: sss sisältää kolme samaa konsonanttia eikä yhtään vokaalia.

• Puf! La libro falis de la breto. – ”Mätks! Kirja putosi hyllyltä.”
• La anaso diras “gik gak”, kaj la rano diras “kva”. – ”Ankka sanoo ’gik gak’ ja sammakko sanoo ’kva’.”

Mikä tahansa kantasana voi menettää päätteensä ja muuttua huudahdukseksi tai ääneksi. PMEG antaa esimerkeiksi halt! (sanasta halti), ek! ”liikkeelle!”, eks! ”pois sillä!” ja help!. Verbeistä saa ääniä pudottamalla päätteen, joskus muutoksin: kraki → krak!, plaŭdi → plaŭ!, boji → boj!, tinti → tin tin!, pafi → pif, paf!. PMEG neuvoo tekemään tämän säästeliäästi ja vain yhden vokaalin kantasanoilla, koska pelkkä rapid! jättää painon epäselväksi.

#Interjektioista johdetut sanat

Viralliset interjektiot eivät saa päätettä, mutta joillakin on johdoksia tavallisin päättein (katso sananmuodostus). Nämä muodot on vahvistettu PMEG:ssä tai ReVossa:

• Ni adiaŭis niajn amikojn en la stacidomo. – ”Sanoimme hyvästit ystävillemme asemalla.”
• La infanoj huraas. – ”Lapset huutavat hurraata.”

PMEG ja ReVo eivät luettele johdoksia sanoille he, ho tai nu, joten niitä ei pidä keksiä.

#Saluton ja Dankon eivät ole interjektioita

Saluton! ”Päivää!” ja Dankon! ”Kiitos!” näyttävät huudahduksilta, mutta ne ovat akkusatiivin päätteellä varustettuja substantiiveja. PMEG käsittelee niitä lyhennettyinä lauseina: Saluton! = (Mi donas al vi) saluton ”(annan sinulle) tervehdyksen”, ja Dankon! = (Mi donas al vi) dankon. Sama pätee sanontaan Bonan matenon! – ”(toivotan sinulle) hyvää huomenta”. Pääte -n osoittaa objektin verbille, jota ei enää sanota ääneen. Vastauksista katso kohteliaisuusfraasit.

Muita ilmauksia, jotka vain näyttävät interjektioilta:

• Jes, ne, jen ovat adverbin kaltaisia partikkeleita (adverbit).
• Pardonu!, Bonvolu!, Helpu! ovat -u-päätteisiä käskymuotoja.
• Kia bela tago! rakentuu korrelatiivista; PMEG luettelee sanonnan Kia ĝoja festo! lyhennettyjen lauseiden, ei interjektioiden joukkoon.

#Ääntäminen ja kirjoitus

Tavallisesti paino on toiseksi viimeisellä vokaalilla (katso aakkoset): HU-ra, A-ha, HO-la. PMEG huomauttaa, että interjektioilla on usein toinen paino kuin kirjoitusasu antaisi odottaa. Se suosittelee silloin jakamaan tai kirjoittamaan sana niin, että kirjoitus vastaa ääntä.

Puhelinsoitto on ha lo, aina sanottuna ”ha-LO”. Kirjoitettuna halo se luettaisiin tavallisena substantiivina halo, jonka paino on HA-lo. Kirjain ŭ seuraa normaalisti kirjainta a tai e, mutta vuonna 2023 Akatemia hyväksyi sen muihinkin asemiin huudahduksissa ja äänisanoissa, kuten ŭa ja kŭaks.

#Käyttö ja kulttuuri

• Monet ReVon lainaukset sanoille ve, ho, nu ja hura ovat Zamenhofin Andersenin, Schillerin ja Vanhan testamentin käännöksistä. Hänen Preĝo sub la Verda Standardo -rukouksensa käyttää sanaa ho alkusanoissa, joissa puhutellaan ”väkevää, ruumiitonta Salaisuutta”.
• PMEG kuvaa sanan ha lo huudoksi, jota käytetään erityisesti puhelimessa. ReVo suosittelee käyttöopasta lainaten siihen sanaa saluton.

#Esimerkkilauseita

• Ho, kia bela vespero! – ”Voi, mikä kaunis ilta!”
• Ha, jen vi estas! – ”Ah, siinähän sinä olet!”
• He, atendu min! – ”Hei, odota minua!”
• Nu, kion ni faru nun? – ”No, mitä me nyt tehdään?”
• Ve, la lasta buso jam foriris! – ”Voi voi, viimeinen bussi on jo lähtenyt!”
• Fi, kia malpura ĉambro! – ”Hyi, kuinka likainen huone!”
• Hura, morgaŭ komenciĝas la ferioj! – ”Hurraa, huomenna alkaa loma!”
• Post la koncerto ĉiuj kriis: Bis! Bis! – ”Konsertin jälkeen kaikki huusivat: Lisää! Lisää!”
• Adiaŭ, kara amiko! – ”Hyvästi, rakas ystävä!”
• Aj, mi tranĉis mian fingron! – ”Aij, viilsin sormeni!”

#Usein kysyttyä

#Kuinka monta interjektiota esperantossa on?

Yhdeksän on virallista: adiaŭ, bis, fi, ha, he, ho, hura, nu, ve. Epävirallisia on paljon enemmän, ja puhujat voivat keksiä äänisanoja vapaasti.

#Onko Saluton interjektio?

Ei. Se on substantiivi saluto ”tervehdys” akkusatiivin päätteellä -n, lyhennys lauseesta Mi donas al vi saluton. Dankon toimii samoin.

#Miten sanotaan ”aij” esperantoksi?

Käytä kivun ilmaisuun sanaa aj! tai aŭ!. Oj! ilmaisee katkeraa pahoittelua tai kipua.

#Mikä on esperantoksi ”hurraa”?

Hura! Se on virallinen interjektio, joka lisättiin vuonna 1921. Hurraaminen on hurai: La infanoj huraas.

#Voivatko interjektiot saada päätteitä?

Joistakin voi muodostaa johdoksia: veo, adiaŭi, bisi, fia, hurai. Toisille, kuten ho ja nu, ei ole vakiintuneita johdoksia.

#Missä paino on sanoissa hura ja aha?

Säännön mukaan sanoissa HU-ra ja A-ha. Monet puhujat sanovat hu-RA ja a-HA; PMEG suosittelee silloin kirjoittamaan hu ra ja a ha.

#Lähteet

• PMEG luku 18 – Interjektiot ja äänisanat
• PMEG 18.1 – Viralliset interjektiot
• PMEG 18.2 – Tavalliset kantasanat interjektioina
• PMEG 18.3 – Epäviralliset interjektiot ja äänisanat
• PMEG 18.4 – Ääntäminen ja kirjoitus
• PMEG 32.3 – Lyhennetyt lauseet (Saluton!, Dankon!)
• Fundamento de Esperanto – Ekzercaro, § 26 ja Universala Vortaro
• Akademia Vortaro – kunkin osan asema ja huomautukset virallisten lisäysten vuosilukuineen
• Akademio de Esperanto – julistus kirjaimesta ŭ (9. huhtikuuta 2023)
• ReVo (Reta Vortaro): ve, hura, nu, bis, adiaŭ, hola